Agilityä

Kaikenlaista on jälleen kerrenyt tapahtumaan, koska isäntäperheeni kirjoittelee aika hitaaseen tahtiin. Pitää niitä vähän hoputella.

Olen käynyt muutaman viikonlopun mökillä, jossa on ratkiriemukasta. Siellä saa tehdä melkein mitä vain ja juosta niin paljon kun vaan jaksan. Mökiltä tultuani olen sitten muutaman päivän aika väsynyt siitä kaikesta juoksemisesta ja ihmettelemisestä.

Muutama päivä sitten sain ensimmäiset rokotukseni. Eläinlääkärikäynti oli mukava kokemus. Ei pelottanut yhtään ja ennenkuin huomasin olin rokotukseni jo saanut. Olin tosi rohkea!

Tällä viikolla kävin Kirkkonummella Agilityhallilla. Toiset, isot ja haukkuvat koirat tuntuivat kyllä aika pelottavilta. Kokeilin Sonja Holopaisen opastuksella ja emäntäni ohjauksella putkea. Ensimmäisen yrityksen jälkeen, menin putkesta jo erittäin hienosti ja nopeasti! Ei pelottanut yhtään. Kuten ei keinukaan.

Tänään käytiin Riihimäellä Agilitykisoissa hälinää ja koiria katsomassa. Olin erittäin rohkea, enkä pelännyt yhtään. En edes isoja haukkuvia koiria. Sain käytöksestäni paljon kehuja. Käyttäydyin kisapaikalla kuulemma paremmin kuin jotkut kisakoirat. Wau!

Voi olla että sirkuskoiran urani saa sittenkin jäädä. Agility on hurjanhauskaa! Ja lisäksi puhutaan että minussa on paljon potentiaalia.Voisin olla ensimmäinen suomalainen dobermanni mm-kisakarsinnoissa muutaman vuoden päästä! Pääsisin näyttämään että kyllä mekin tämä homma osataan, vauhtia ainakin lötyy.

Ensi viikolla koirakouluun. Jatkan kuulumisten kortomisia jälleen pian.

-Tara-