Jälleen treeniä

Viikonloppuna pääsin taas pitkästä aikaa metsään niitä ihmisiä etsimään ja silloin mulle otettiin ensimmäiset haukut metsässä. Ne meni kuulemma paremmin kuin odotettiin. Haukuin hienosti pitkää sarjaa, ilman mitään käskyä (ymmärsin heti idean). Maalimiehet olivat tosin aika lähellä keskilinjaa (mammaa), koska jostakin syystä muhun ei luoteta vielä niin paljon, että pitkälle päästettäisii yksin haukkumaan. Sanovat, että se on vielä liian haasteellista mulle. Pah!

Tänään olisi taas treenit. Suunnielmissa lisää haukkuharjoituksia ja suorien pistojen harjoituksia. Jostakin syystä mun ei anneta rallata etsimässä niitä ihmisiä ympäri metsää. Ainahan mä olen kaikki löytänyt!

Eilen käytiin taas pitkästä aikaa ottamassa esineruutua. Mamman mielestä esineruutuharkoissa mentiin reilusi takapakkia, kun mä etsin mun narupalloa ruudusta, enkä niitä mun muita leluja. Nyt ei narupalloa enää ruudusta löydykään. Eilen toin hienosti vinkusiilen ruudusta ja naruköysilelun. Pääasia kuulemma oli että etsin esineitä ja toin ne ja ymmärsin jälleen idean.

Tottista/ tokoa harkattu melkeinjoka päivä pienissä erissä. Seuraaminen alkaa jälleen sujua, vaikka hieman edelleen edistän, kääntymiset sujuvat myös suht ok. Paikallaan makuu on hyvässä vaiheessa (vaikka välillä irtoankin liian aikaisin). Luoksetuloa harkataan lyhyellä matkalla, koska jarrutan juoksemalla päin. Ei kuulemma hyvä. Sonja täti pitää meille pitkät harkat noin kerran viikossa Espoossa. Sielä on hurjan hauskaa ja Sonja kehuu mua kovasti. Mammalle Sonja on taas antanut ohjeen katsoa peiliin ja tarkkailla liikkeitään, koska se ryssii, en minä! =) Muuten tottista ja tokoa harkkaillaan kotipihalla tai eri kentillä, joita meidän lähellä monta.

Mamma kun on jaksanut paljon puuhailla mun kanssa, olen kotona oikein rauhallinen. Rauhoittuminen ei ole vahvimpia puoliani, mutta se on parantunut huomattavasti viime aikoina.

Jeps, palaillaan..

-Tara-

Lemppareitani

Heipparallaa!

Arvatkaapas mitä, ne on kohta kypsiä! Ai mitkä? No karviaiset tietenkin. Mun herkkua. Oon käynyt jo puskasta muutaman ottamassa ja vaikka ne raakoja vielä onkin, niin hyviä ne on sittenkin. Äiskä kyllä varoittelee, että satutan itteni piikkeihin kun käyn niitä napsimassa, mutta ei ole vielä ainakaan sattunut.

Muuta (erikoisia?) herkkua:
Appelsiini
Raaka sipuli
Paprika
Tomaatti
Jaffa
Olut (kävin salaa maistamassa ja hyvää oli!)
Omena
Banaani ym ym ym (lista jatkuisi loputtomiin)

Näistä en tykkää (ja ainoat jotka ikinä jääny syömättä):
Herneet
Salaatti
Kurkku
Kokis
Kahvi

Lempparisanat:
Pallo (tätä sanaa ei saa sanoa, jollei mulle palloa meinaa antaa, koska muuten... oon kuulemma aika pöljä)
Ruoka tai syödä
Ukko (pääsen tällä sanalla etsimään ukkoja metsästä)
Keppi
Hyppy (kentällä kiva hyppiä estettä ihan vaan huvin vuoksi)

Muita lemppareita:
Hakumetsässä on hurjan kivaa. Sielä saa namia! (Äiskä sanoo, että käyn ihan kuumana matkalla metsään ja ennen kuin pääsen ukkoja etsimään)
Mökillä on kivaa juoksennella
Kepin syönti
Tyynyjen syönti ja niiden kuljetteleminen ympäri huushollia (Äiskä ihmettelee kuinka paljon vanua yhdessä tyynyssä onkaan kun se on levitetty ympäri kämppää)
Sukkin ym vaatteiden kuljettelu (Jo vaate hukassa, kannattaa ensimmäisenä etsiä mun pedistä)
Pallon heittely ja sen hakeminen -> Hurjan kivaa!
Pureminen ja haukkuminen (olen kova vartioimaan ja siihen kuuluu välillä haukkuminen, muuten olen kyllä aika hiljaista sorttia. Olen kova käyttämään suutani viidentenä jalkana, tai tarttumiskätenä. Se tarkoita että purisin kovaa, sitä teen välillä innostuesssani)

Lemppareita on paljon muitakin. Inhokkeja en oikeastaan keksi muuta kuin, että veteen uimaan en uskalla mennä, en edes varpaita kastelemaan. Sateesta en kuitenkaan välitä ollenkaan.

Nährään taas! =)

-Tara-

Treeniä

Taas ollaan käyty etsimässä niitä ukkoja metsästä. Äiskä sanoo että mun ohjattavuus ois muka jotenkin huonoa tällä hetkellä. Hei, niiltä piilossa olevilta ukoilta saa namia, kun namit on syöty, etsitään seuraava ukko. Siltäkin saa namia! Mihin mä äiskää siinä tartten? Ilmeisesti mä en sais, jostakin käsittämättömästä syystä, etsiä niitä ukkoja yksikseni tai muuten vaan tememltää metsässä. Mä oon muuten tosi hyvä löytämään niitä ukkoja. Nyt oon jo oppinut että ne ukot haisee ja metsässä ku nuuskin ilmaa, löytyy ne hetkessä. Enää en kuulemma pingo juoksemisen ilosta metsässä edes takas. Mikä on ilmeisesti hyvä juttu.

Uusia temppuja: luoksetulon loppuliike, välillä menen vähän vinoon, mutta muuten oikein hyvä.
Käskystä haukkuminen, myös uusi, oikein kiva temppu. Äiskä kerto että haukkumista tarvitaan sitten myöhemmin treeneissä kun olen löytänyt niitä ukkoja metsästä. En tiedä, mutta haukkuminen on ihan ykkösjuttu muutenkin..

Nämä temput osaan jo oikein hyvin: perusasento (koulutusohjaaja kehui oikein hyväksi, oikea kohta, suora ja hyvä kontakti), istua ja mennä maahan (ja jopa pysyä sielä, kunnes vapautetaan)

En osaa: seuraaminen, tätä tahkotaan ja tahkotaan mulle joka päivä. Auttakaa! Edistän kuulemma niin paljon, että nyt mennään muutamia askelia, pysähdys = perusasento ja muutama askel. Toisella tapaa nami nenun eteen ja mennään. Kyllä se tästä, eikö vain??? (äiskä on epätoivonen tämän asian kanssa, kun en millään malta siinä vieressä mennä..) Seuraamisessa kuitenkin plussana oikein hyvä kontakti koko ajan.

Treenit on kivoja kun saan namia ja leikkiä, muut koirat ei mua haittaa ollenkaan, treeneissä on myös ammuttu. En siitäkään välitä yhtään..

Arvatkaas mikä on uusin huvitus kotona! Kerron teille, kokeilkaahan: Meillä on kotona kukat semmoisissa ruukuissa joista tulee semmoinen putki johon laitetaan vettä. Sanovat niitä kai altakasteluruukuiksi.. Laittakaa nenä siihen putkeen, oikein tiiviisti, ja puhaltakaa nenän kautta ilmaa: kuuluu oikein ihana pulputusääni! Hurjan kivaa! =) Äiskä ja iskä ei vain oikein tykkää tästä huvittelusta, koska sen toteuttaminen vaatii ottamaan ensin sen tikun pois sieltä putkesta.. sitä tikkua on sitten myöhemmin oikein kiva järsiä, kun puhallukset alkaa jo kyllästyttämään.

Jaahas lenkille lähtö! Palaillaan..

-Riiviön Tiikeri aka Tara-

Touhuja

Kappas! Siitä onkin pitkä aika kun olen viimeksi kirjoitellut. Kaikenlaista touhuja on tullut tässä touhuiltua ja koko ajan pitää olla menossa.

Olen tässä jo jokin aika sitten aloittanut uuden harrastuksen: ihmisten etsiminen metsästä. Se on hurja kivaa! Olen siinä tosi etevä. Kotona ja lenkillä ollaan opeteltu käskystä haukkumaan, jotenkin se liittyy tuohon etsimiseen, en oikein tiedä, mutta haukkuminen on hauskaa ja nyt sitä harjoitellaan ihan luvan kanssa. Jotakin tottelevaisuuttakin ollaan harkkailtu kerran tai kaksi viikossa. Leikkiä se mun mielestä on ja kivaa sekin!

Tänään oltiin kuulkaas sellaisessa näytelmässä. Jouduin seisomaan pitkään ja juoksemaan ympyrää ja ajatelkaa; yhtään ei saanut hyppiä! Mun mielestä ihan jonnin joutavaa tohua. Ei äiskäkään oikein kauheasti tykännyt. Kirjoitan näyttelytulokseni tähän (kään. saksasta):

Keskikokoinen. Ohut narttu. Kapea 1v. Neliömäinen. Vielä kesken kehityksen. Oikeanlaiset värimerkit. Mustia täpliä tassuissa. Pitkä pää. Hieman pitkä otsapenger. Alaleuan täytyisi vahvistua. Tyylikäs kaula. Kaunis eturinta, mutta löysät kyynärpäät. Oikeanlaiset kulmaukset. Liikkeessä ylälinja paremmaksi . Liikunta paremmaksi. Ranskalainen etuosa.

Tulos: Hyvä, tuomari Anna Tits, Venäjä

Äiskä oli oikein tyytyväinen tulokseen, kuten Sonja-tätikin ja kasvattaja Tia. Tuomarilla kuulemma oli tosi tiukka linja.

Nyt mua väsyttää kamalasti ollut niin rankka päivä. Huoh.

Kevättä rinnassa

Heips!

Viimeksi kuin kirjoitin oli hurjan kylmää. Nyt on kaikki lumet sulaneet ja on lämmintä. Emäntä ollut tämän viikon lomalla ja olen päässyt useasti piiiitkille lenkeille. Ihana ilmakin on ollut. Viime viikonloppuna olin mökillä koko viikonlopun ja kuulkaas, sielä metsissä haisi jotkut otukset. Ihmiset sanoivat että sielä asustelee vaikka mitä, kuten peuroja. Niitä komensin aika lailla, vaikken mitään nähnytkään, etteivät vaan tule mun tontilleni. Sitten sielä oli semmoisia kovaäänisiä lintuja, sanoivat niitä joutseniksi. Niitäkin komensin aika paljon, vaikka ne pitkällä olivatkin.

Muuten kaikki sujuu oikein hyvin. Kerran viikossa käydään koirakentällä tottista treenaamassa. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus, että pääsisin etsimään ukkoja metsästä. Se kuulostaa hurja kivalta. Emännän mukaan kaikki ryhmät ovat täälä päin aika täynnä, mutta eiköhän me vielä jonnekin päästä niitä ukkoja etsimään. Olen tosi hyvä namienkin etsimisessä =)

Ainiin, olen oppinut uuden tempun. Meillä on semmoinen laatikosta eteisessä. Saan ne ovet itse auki! Iskä kylä vähän suuttui mulle kun sen parhaimmista hanskoista puuttuu peukalo, molemmista.

Kuulemisiin!

-Tara-

Kylmää!

Heipähei!

Ihan tyhmää, ikävää, kurjaa, tylsää! Auttakee.. Ensin mulla oli se juoksu, enkä päässyt mihinkään kivoihin paikkoihin. Hihnassakin sain vain kulkea, kun en kuulemma totellut yhtään. Pyh! Sitten tuli kovat pakkaset ja mua palelsi, vaikka hieno takki olikin päällä. Tassut tulivat ihan kipeiksi, vaikka pienillä pissalenkeillä vaan kävin. Ei mua pakkanen haitannut ollenkaan, mutta noi porukat ei antanut mun ulkona kauaa olla. Olisin kuulemma palelluttanut itseni. Pah!

Olen siis ollut aika paljon vaan kotona sisällä, pienellä liikunnalla. Tylsää! Porukat onneksi keksii mun kanssa kaikenlaista kivaa, kuten namien etsimistä. Se se on kiva leikki! Ensin pitää istua tai maata yhdessä huoneessa ihan paikallaan ja sitten kun huudetaan saa mennä ja nami pitää etsiä. Olen etsimisessä hirmu hyvä! Mutta typerykset ovat keksineet sitten sulattaa juustoa sellaiseen muovijutskaan, sanovat sitä kongiksi. Välillä saan juuston superhelposti pois pomputtelemalla sitä palloa. Välillä taas saan syödä, jäystää ja nuolla sitä penteleen muovikongia ties kuinka kauan.

Sunnuntaina näen taas (jos pakkaset sallii) Pepen, mun nahkakollie kaverin. Me mennään koirakentälle treenaamaan tottista. Pepe tähtää kuulemma keväällä bh-kokeisiin. Vau! Mä en taida ihan silloin vielä olla valmis, kun toi mun seuraaminen(kaan) ei ole mitään huippuluokkaa vielä. Mutta kyllä mä emännän kanssa saadaan se vielä toimimaan, kunhan päästäisiin vähän treenaamaan.

Mutta, nyt tuolla heilutellaan taas mun takkia, joten pitää lopetella.. Iltalenkin aika taitaa olla!

Hämmentynyt teinityttö

Viime viikon saldo: yksi tyynyliina, yhdet kalsarit, oma lelu, yksi yöpaita ja.. Nämä olen syönyt ja repinyt viikon sisällä. Kuulemma siskoni on aivan yhtä innostunut tekstiileistä kuin minäkin. Minusta tulee isona vaatesuunnittelija. Parhaimman näköiset vaatteet ovat ne joissa on reikiä. Isäntäväki ei kyllä ymmärrä tätä minun taiteellista näkemystäni ollenkaan.

Viime viikonloppuna oltiin Vihdissä, kasvattikodissani katsomassa jälleen sisaruksia. Voi kuinka veikat olivatkin isoja! Tunsin itseni niitten rinnalla niin kovin pieneksi. Vauhdissa kyllä pärjäsin niille hyvin. Sitten arvatkaas mikä sielä Vihdissä oli. Sielä oli semmoinen pelottava, iso, ruskea otus, jolla oli neljä jalkaa. Sille haukuin kovasti. Sanovat sitä hevoseksi. pelottava se oli! Vaikka, toisaalta siitä tulee sitä namia. Namikone, sanon minä!

Sitten Pekko-isän omistaja Sami leikki vähän mun kanssa, mutta en mä oikein uskaltanut siltä sitä lelua ottaa. Vähän pelotti ja ujostutti se kun vieraan kanssa ois pitänyt lelusta käydä taistelua. Emännän kanssa se on kaikkein kivointi, ja tietysti mun dobberikamun Akun kanssa. Se on hyvä vetämään lelua mun kanssa!

Ainiin, jotain aivan hirvittävää on tapahtunut! olen ollut sillai niinku vähän sekaisin; pissaillut sisään ja semmosta. Isäntäväki sanoo mua hämmentyneeksi teinitytöksi. Nyt sitten kävi sillai että mulla alko joku juoksu, tai niin se isäntäväki puhuu. En kuulemma pääse nyt koirakentälle, enkä koirapuistoon pitkään aikaan. Aika kurjaa! Ihan ku se juoksu nyt mun vika ois..

Mutta, palaillaan taas.. -Tara-