Riiviön Tiikeri

Heipä, hei. Paljon on jälleen kerran kerennyt tapahtumaan. Minusta on kasvamassa iso tyttö ja hampaani pikkuhiljaa vaihtumassa. Edestä puuttuukin tällä hetkellä kaksi hammasta. Varmaankin tästä hampaiden vaihtumisesta johtuvista sivuoireista, isäntä perheeni on vähän väliä menettämässä hermoni minuun (kutsuvat riiviöksi). Minkä minä sille voin että kutittaa, sattuu ja kiukututtaa? Eli, minusta on tullut vielä kovempi puremaan ja ihan kaikkea mitä eteen sattuu.

Olen kasvanutkin sen verran paljon että pääsen jo sänkyyn! =) En saisi siellä olla ja minut kommennetaan aina alas, jos sinne olen kiivennyt. Menenkin yleensä sinne hiljaa ja salaa, ettei kukaan huomaa. Peitosta saa hyvän pesän ja sitten pää tyynelle ja Krooh.

Kaivuu-urakkani etenevät kovaa tahtia. Pihallani on aika monta, erittäin syvää kuoppaa. Niitä on kiva kaivella. Reitti Kiinaan on kohta valmis ja Japanin tunnelikin etenee suunnitelmien mukaan. Tunnelin Venäjälle aloitin väärästä kohtaa, joten uusi urakka etenee toisessa paikassa. Välillä unohdan tunnelini ja temmelltyksessä kompastun niihin. Mutta se ei menoa haittaa!

Herkkujani ovat pihalla kasvavan karviaspensaan marjat. Kun nälkä yllättää, käyn niitä sieltä itse syömässä. Ne ovat herkkua! Omenatkin maistuvat hyvälle. Oikeastaan syön ihan mitä vaan ja aina on kova nälkä..

Mutta, jatkan taas touhujani.. Heips!

Koirakoulu

Koirakoulun aloitin viime viikon torstaina. Tykkään autoilusta, koska yleensä aina pääsen uusiin kivoihin paikkoihin kun auton kyytiin hyppään. Moottoritie kylläkin on aika pelottava, kun siellä ohitellaan ja on paljon liikennettä.

Koirakoulu on kerran viikossa ja se on käytännössä tarkoitettu palveluskoirille peruskoulutukseksi. Ryhmässäni oli mukana aika monta saksanpaimenkoiraa ja rotikkaa sekä muutama muu, joiden rotua en tiedä. Taisi mukana olla yksi dobermannikin. Olin koululaisista kaikkein nuorin, pienin ja söpöin =) Ja sen kyllä huomasi! En oikein jaksanut maata tai istua kovinkaan pitkiä aikoja. Vieressäni istuva rotikan kanssa olisin kovasti halunnut leikkiä ja tutustua. Taisi sekin vähän minuun ihastua..

Ensimmäisellä kerralla opeteltiin sivulle tuloa, eli perusasentoa. Sitä minulle ei ollut kotona vielä opetettu, joten en siinä oikein muille koirille pärjännyt. Kaikkien onneksi seuraan kuitenkin hyvin nameja, joten sivulle menin kiltisti lihapullapalan perässä. Luoksetulo sen sijaan onnistui täydellisesti!

Lenkiltä olen löytänyt itselleni ottoisosiskon: Zara-nimisen dobermannin. Minun korvani kasvavat kuulemma liian ylös, joten saan varmaan samanlaiset pystykorvat kuin Zarallakin. Jippii! Emäntäni ja isäntäni ovat kuitenkin asiasta eri mieltä ja uhkailevat korvieni teippauksella!

Pihallani jatkan edelleen Kiinaan menevää tunneliani. Olen myös aloittanut uusia projekteja pitkin pihaa. Hurjanhauskaa tuo kaivaminen. Samoin on ihmisten käsien syönti! Puren ihan kaikkea mitä eteeni tulee. Mikä siinä voi niin pahaa olla?

-Tara-

Agilityä

Kaikenlaista on jälleen kerrenyt tapahtumaan, koska isäntäperheeni kirjoittelee aika hitaaseen tahtiin. Pitää niitä vähän hoputella.

Olen käynyt muutaman viikonlopun mökillä, jossa on ratkiriemukasta. Siellä saa tehdä melkein mitä vain ja juosta niin paljon kun vaan jaksan. Mökiltä tultuani olen sitten muutaman päivän aika väsynyt siitä kaikesta juoksemisesta ja ihmettelemisestä.

Muutama päivä sitten sain ensimmäiset rokotukseni. Eläinlääkärikäynti oli mukava kokemus. Ei pelottanut yhtään ja ennenkuin huomasin olin rokotukseni jo saanut. Olin tosi rohkea!

Tällä viikolla kävin Kirkkonummella Agilityhallilla. Toiset, isot ja haukkuvat koirat tuntuivat kyllä aika pelottavilta. Kokeilin Sonja Holopaisen opastuksella ja emäntäni ohjauksella putkea. Ensimmäisen yrityksen jälkeen, menin putkesta jo erittäin hienosti ja nopeasti! Ei pelottanut yhtään. Kuten ei keinukaan.

Tänään käytiin Riihimäellä Agilitykisoissa hälinää ja koiria katsomassa. Olin erittäin rohkea, enkä pelännyt yhtään. En edes isoja haukkuvia koiria. Sain käytöksestäni paljon kehuja. Käyttäydyin kisapaikalla kuulemma paremmin kuin jotkut kisakoirat. Wau!

Voi olla että sirkuskoiran urani saa sittenkin jäädä. Agility on hurjanhauskaa! Ja lisäksi puhutaan että minussa on paljon potentiaalia.Voisin olla ensimmäinen suomalainen dobermanni mm-kisakarsinnoissa muutaman vuoden päästä! Pääsisin näyttämään että kyllä mekin tämä homma osataan, vauhtia ainakin lötyy.

Ensi viikolla koirakouluun. Jatkan kuulumisten kortomisia jälleen pian.

-Tara-